Niin, se elämä Töölössä. Millaista se on? Olen aiemmin jo todennut yllättyväni yhä uudelleen siitä, miten tavallista elämä on loppujen lopuksi missä vain. Lähiönuoresta maailmanmatkaajaksi, turkulaiseksi ja siitä vielä töölöläiseksi on yllättävän lyhyt matka.
Keskusta-asumisen hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että keskustaan on lyhyt matka - ainakin etäisyyden puolesta. Käytännössä kuitenkin radanvarren lähiöistä pääsee eri puolille Helsinkiä vähintään yhtä nopeasti, ellei nopeamminkin, kuin välillä täältä Töölöstä ratikkapysäkin kautta kulkiessa. Iltaisin on kuitenkin ihanaa, että voi tarvittaessa kävellä kotiin ja työmatkakin taittuu jalan.
Mutta tänä vuonna erityisen ihanaa on ollut Talvi! Pitkästä aikaa on saanut kunnolla kipristellä ja häpeilemättä vetää toppahousut jalkaan ulos mennessä, sillä kaikki ovat niin vuorautuneita vaatteisiinsa, ettei ketään voi kuitenkaan tunnistaa! Kylmyyden huonot puolet huomaa täällä vanhassa töölöläisessä kivitalossa kuitenkin harmillisen pian. Seinät hohkaavat kylmää joka suuntaan ja ylimmän kerroksen asukkina kylmä ullakko tuo vielä oman lisänsä seinien lisäksi katon kautta. Pahimpina pakkaspäivinä päivän korkein lämpötila sisällä on saattanut olla seitsemäätoista astetta. Monen huoltoyhtiösoiton ja -visiitin jälkeen meidän oli pakko lopulta luopua toiveajattelusta ja käydä ostamassa lisälämmitin. Lämmin täällä ei vieläkään ole, mutta nyt sentään tarkenee yhdellä pitkähihaisella ja yksillä villasukilla.
Tästä huolimatta en kehtaa valittaa, sillä olen aina ollut talvi-ihminen ja otan miljoona kertaa mieluummin vastaan paukkupakkaset ja huurteisen Helsingin kuin viime vuosien harmauden. Vielä kun sen lopputalven loskan saisi skipattua kokonaan ja voisi siirtyä suoraan kevätkeleihin, niin elämä Töölössä olisi täydellistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti