Helsingin herkkuja

Vaikka edustankin nk. ”kauniimpaa sukupuolta” ja kirjoitan nimimerkin ”töölöläisrouva” suojissa, olen aina ollut äärimmäisen huonosti perillä mistään, mikä liittyy muotiin, shoppailuun tai meikkaamiseen. Näin ollen pieni palkkani ei onneksi hupene edellä mainittuihin menoeriin, mutta on minullakin heikkouteni: rakastan ulkona syömistä!

 

 

(Tiedoksi: Ikävä tuottaa pettymys, mutta yllä olevat ottamani kuvat eivät ole Helsingistä.)

Ruuanlaitto on myös erittäin mukavaa puuhaa, mutta ravintoloissa syömisessä ja kahviloissa fiikkailussa on oma erityinen tunnelmansa, mikä tuo arkeen juuri sitä sen usein kaipaamaa juhlan tuntua. Ulkomailla eläessä ja matkustaessa ulkona syöminen on siinä mielessä helpompaa, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta se on useimmiten edullisempaa kuin täällä koto-Suomessa. Tästä pienestä miinuksesta huolimatta en ole Helsinkiin muutettuani suostunut luopumaan tavastani, vaan olemme toisen puoliskoni kanssa pyrkineet koluamaan Helsingin ravintoloita parhaamme mukaan.

Olemme yrittäneet löytää mukavaa brunssi-/aamupalapaikkaa, joka ei olisi liian leipä-/viljatuotepainotteinen, mutta se on osoittautunut yllättävän vaikeaksi (vinkkejä otetaan mielellään vastaan!). Ravintola Töölönranta tarjoilee kyllä runsaan (ja sangen hintavan) brunssin, mutta mielestäni heidän nimivalintansa ”brunssi” on osittain epäonnistunut, sillä n. 30€ hintaan ei sisälly edes tavallista suodatinkahvia. Hyvän, täyttävän ja ainakin edelliseen verrattuna edullisen aamupalan olen kuitenkin erään ystäväni suosituksesta onnistunut löytämään Aleksanterinkadun La Torrefazionesta. Tähän aamupalaan myös sisältyy kahvilassa paahdettu, asiakkaan valinnan mukainen kahvi tai erikoiskahvi. Niin kahvit, leivät kuin itse paikkakin ovat miellyttäviä ja välillä paikan ilmapiirissä ihan unohtaa olevansa Suomessa. (Kuva on kahvila La Torrefazionen kotivuilta.)

Uusin tuttavuuteni, jossa olen toistaiseksi käynyt vain kerran, on vanha ja perinteinen ravintola Elite. Vanhojen suomalaisten sävelmien soidessa oli hauska syödä niin perinteisiä kuin uudempiakin ruokia, jotka myös maistuivat erinomaisen hyviltä. Yleisesti ottaen valikoima oli hiukan hintava, mutta kyllä listalta löytyi edullisempiakin vaihtoehtoja. Palvelukin oli hintansa väärtti: päättämätön asiakas sai maistaa viinejä ennen valinnan tekemistä, ruoka tuotiin pöytään ilman turhaa odotusta ja lähtiessä ovimies auttoi vielä takit päälle asti. Kuukauden erikoisuus oli liekitettävät ruoat ja olikin hauska nähdä miten kätevästi liekittäminen ammattilaiselta kävi kaasulieden kera; siinä jäi kotikeittiön tulitikkuleikit sähköhellan vieressä kevyesti kakkoseksi. (Kuva ravintola Elitestä on sivuilta ravintolakeskus.fi.)

Tähän mennessä ehdottomaksi töölöläissuosikikseni on noussut välimerellinen ravintola Coma Museokadulla. Hyvän ruoan lisäksi paikkaa ei ole hinnalla pilattu, vaan pasta- ja risottoruoat saa halutessaan reilusti alle 20€ ja niistä saa kyllä normaalivatsan hyvin täyteen (minun vatsani ei ole ihan pienimmästä päästä sekään; ihan vain vertailukohteeksi!). Coman pääruoat ovat hieman hintavampia, mutta voi sitä makuekstaasia, jonka koin tilattuani heidän viiriäisannoksensa! Ainakin senkertainen kastike oli virkistävää vaihtelua ketjuravintoloiden pussisoosseille, jotka maistuvat samalta riippumatta siitä oletko Naantalissa vai napapiirillä. Tämän lisäksi myös asiakaspalvelu Comassa on aina ollut hyvää ja haluankin tähän kirjata erityiskiitoksen siellä useampaan kertaan minulle tarjoilleelle nuorelle naistarjoilijalle, jonka palvelun jälkeen lähden aina ravintolasta suupielet korvissa! (Kuva on ravintola Coman kuvagalleriasta.)

Bon appétit! – seuraavaksi suuntaan Ranskanmaalle maistelemaan lisää herkkuja!