Pienen hiljaiselon jälkeen ajattelin vähän päivittää matkakuulumisia. Monen vuoden tauon jälkeen palasin viikonloppuloman merkeissä Pariisin seudulle. Pikkumatkoilla olen siellä käynyt lähivuosinakin, mutta tämä matka osoittautui oikein varsinaiseksi nostalgiapaukuksi, kun vierailin tismalleen samoissa maisemissa, kylissä ja kuppiloissa kuin kymmenen vuotta sitten uunituoreena ylioppilaana viettäessäni lukion jälkeistä välivuottani Ranskassa.
H:n matka alkoi jo aiemmin työn merkeissä; minä liityin seuraan viikonlopun alla. Ensin suuntasimme sukuloimaan Pariisista hiukan pohjoiseen sijaitsevaan Chantillyn kaupunkiin, jonka mukaan Ranskassa usein tarjottava Crème Chantilly, makeutettu kermavaahto, on nimetty. Hienon linnan pihan lisäksi ihastelimme erityisesti kaupungin torielämää. Olimme luvanneet sukulaisrouvalle, että torilla käydessämme noudamme samalla hänen meille lounaaksi torikauppiaalta tilaaman grillatun kanan. Jono oli huima kuten aina, mutta pikkukaupungin tyyliin, meidän oli sallittua aloitta uusi jono toiseen suuntaan; meidän kuului vain sanoa, että olemme noutamassa Madame B:n tilausta ja näin ollen säästyimme jonotukselta. Myös juustokaupan kuivakkaalle tädille olisimme voineet mainita taikasanan Madame B. saadaksemme paikallisten ansaitseman palvelun veroista opastusta, mutta meille riitti uskomattoman juustotarjonnan ihailu (ja haistelu)!
Ihanan sukuloimisviikonlopun lisäksi olimme päättäneet, että haluamme myös kiireisen alkuvuoden jälkeen ihan puhtaasti lomailla. Olimme löytäneet ja varanneet yhden halvimmista hotellihuoneista, minkä löysimme, mutta näköaloja oli kehuttu upeiksi ja sitä ne todella olivat! Seuraavaan kolmeen päivään mahtuikin sitten turisteilua ja kaupungin kiertelyä oikein roppakaupalla. Latinalaiskorttelin turistiravintolat ja pakolliset nähtävyydet, jotka olin aiemmin jättänyt vähemmälle huomiolle koluttiin huolella, vaikka paljon jäi vielä tekemättäkin.
Parasta matkassa oli kuitenkin sopiva tasapaino aivotonta lomailua ja toisaalta mahdollisuus kokea taas sitä aitoa, tavallista ranskalaista arkea, joka on kuitenkin ollut osa elämääni useamman vuoden ajan. Samalla oli mielenkiintoista esitellä H:lle ne paikat, joissa itse (näin jälkeen päin ajateltuna) niin nuorena ja pienenä kuljeskelin vuosikymmen sitten. Samalla teki hyvää itse päästä miettimään uudelleen Pariisin vuoden aikana kokemiani asioita, todeta miten suuri osa siitä on todellakin täysin mennyttä elämää ja toisaalta myös nähdä, mitä kaikkea siitä ajasta on kuitenkin jäänyt käteen; niin elämänkokemuksina kuin ihanina ihmisinä, joiden luona voi hyvillä mielin kyläillä ja syödä huonosti lämmitettyä lasagnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti