Herkkuja ja nostalgiaa Pariisissa

Pienen hiljaiselon jälkeen ajattelin vähän päivittää matkakuulumisia. Monen vuoden tauon jälkeen palasin viikonloppuloman merkeissä Pariisin seudulle. Pikkumatkoilla olen siellä käynyt lähivuosinakin, mutta tämä matka osoittautui oikein varsinaiseksi nostalgiapaukuksi, kun vierailin tismalleen samoissa maisemissa, kylissä ja kuppiloissa kuin kymmenen vuotta sitten uunituoreena ylioppilaana viettäessäni lukion jälkeistä välivuottani Ranskassa.

  

  

H:n matka alkoi jo aiemmin työn merkeissä; minä liityin seuraan viikonlopun alla. Ensin suuntasimme sukuloimaan Pariisista hiukan pohjoiseen sijaitsevaan Chantillyn kaupunkiin, jonka mukaan Ranskassa usein tarjottava Crème Chantilly, makeutettu kermavaahto, on nimetty. Hienon linnan pihan lisäksi ihastelimme erityisesti kaupungin torielämää. Olimme luvanneet sukulaisrouvalle, että torilla käydessämme noudamme samalla hänen meille lounaaksi torikauppiaalta tilaaman grillatun kanan. Jono oli huima kuten aina, mutta pikkukaupungin tyyliin, meidän oli sallittua aloitta uusi jono toiseen suuntaan; meidän kuului vain sanoa, että olemme noutamassa Madame B:n tilausta ja näin ollen säästyimme jonotukselta. Myös juustokaupan kuivakkaalle  tädille olisimme voineet mainita taikasanan Madame B. saadaksemme paikallisten ansaitseman palvelun veroista opastusta, mutta meille riitti uskomattoman juustotarjonnan ihailu (ja haistelu)!

Ihanan sukuloimisviikonlopun lisäksi olimme päättäneet, että haluamme myös kiireisen alkuvuoden jälkeen ihan puhtaasti lomailla. Olimme löytäneet ja varanneet yhden halvimmista hotellihuoneista, minkä löysimme, mutta näköaloja oli kehuttu upeiksi ja sitä ne todella olivat! Seuraavaan kolmeen päivään mahtuikin sitten turisteilua ja kaupungin kiertelyä oikein roppakaupalla. Latinalaiskorttelin turistiravintolat ja pakolliset nähtävyydet, jotka olin aiemmin jättänyt vähemmälle huomiolle koluttiin huolella, vaikka paljon jäi vielä tekemättäkin.

 Parasta matkassa oli kuitenkin sopiva tasapaino aivotonta lomailua ja toisaalta mahdollisuus kokea taas sitä aitoa, tavallista ranskalaista arkea, joka on kuitenkin ollut osa elämääni useamman vuoden ajan. Samalla oli mielenkiintoista esitellä H:lle ne paikat, joissa itse (näin jälkeen päin ajateltuna) niin nuorena ja pienenä kuljeskelin vuosikymmen sitten. Samalla teki hyvää itse päästä miettimään uudelleen Pariisin vuoden aikana kokemiani asioita, todeta miten suuri osa siitä on todellakin täysin mennyttä elämää ja toisaalta myös nähdä, mitä kaikkea siitä ajasta on kuitenkin jäänyt käteen; niin elämänkokemuksina kuin ihanina ihmisinä, joiden luona voi hyvillä  mielin kyläillä ja syödä huonosti lämmitettyä lasagnea!

Helsingin herkkuja

Vaikka edustankin nk. ”kauniimpaa sukupuolta” ja kirjoitan nimimerkin ”töölöläisrouva” suojissa, olen aina ollut äärimmäisen huonosti perillä mistään, mikä liittyy muotiin, shoppailuun tai meikkaamiseen. Näin ollen pieni palkkani ei onneksi hupene edellä mainittuihin menoeriin, mutta on minullakin heikkouteni: rakastan ulkona syömistä!

 

 

(Tiedoksi: Ikävä tuottaa pettymys, mutta yllä olevat ottamani kuvat eivät ole Helsingistä.)

Ruuanlaitto on myös erittäin mukavaa puuhaa, mutta ravintoloissa syömisessä ja kahviloissa fiikkailussa on oma erityinen tunnelmansa, mikä tuo arkeen juuri sitä sen usein kaipaamaa juhlan tuntua. Ulkomailla eläessä ja matkustaessa ulkona syöminen on siinä mielessä helpompaa, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta se on useimmiten edullisempaa kuin täällä koto-Suomessa. Tästä pienestä miinuksesta huolimatta en ole Helsinkiin muutettuani suostunut luopumaan tavastani, vaan olemme toisen puoliskoni kanssa pyrkineet koluamaan Helsingin ravintoloita parhaamme mukaan.

Olemme yrittäneet löytää mukavaa brunssi-/aamupalapaikkaa, joka ei olisi liian leipä-/viljatuotepainotteinen, mutta se on osoittautunut yllättävän vaikeaksi (vinkkejä otetaan mielellään vastaan!). Ravintola Töölönranta tarjoilee kyllä runsaan (ja sangen hintavan) brunssin, mutta mielestäni heidän nimivalintansa ”brunssi” on osittain epäonnistunut, sillä n. 30€ hintaan ei sisälly edes tavallista suodatinkahvia. Hyvän, täyttävän ja ainakin edelliseen verrattuna edullisen aamupalan olen kuitenkin erään ystäväni suosituksesta onnistunut löytämään Aleksanterinkadun La Torrefazionesta. Tähän aamupalaan myös sisältyy kahvilassa paahdettu, asiakkaan valinnan mukainen kahvi tai erikoiskahvi. Niin kahvit, leivät kuin itse paikkakin ovat miellyttäviä ja välillä paikan ilmapiirissä ihan unohtaa olevansa Suomessa. (Kuva on kahvila La Torrefazionen kotivuilta.)

Uusin tuttavuuteni, jossa olen toistaiseksi käynyt vain kerran, on vanha ja perinteinen ravintola Elite. Vanhojen suomalaisten sävelmien soidessa oli hauska syödä niin perinteisiä kuin uudempiakin ruokia, jotka myös maistuivat erinomaisen hyviltä. Yleisesti ottaen valikoima oli hiukan hintava, mutta kyllä listalta löytyi edullisempiakin vaihtoehtoja. Palvelukin oli hintansa väärtti: päättämätön asiakas sai maistaa viinejä ennen valinnan tekemistä, ruoka tuotiin pöytään ilman turhaa odotusta ja lähtiessä ovimies auttoi vielä takit päälle asti. Kuukauden erikoisuus oli liekitettävät ruoat ja olikin hauska nähdä miten kätevästi liekittäminen ammattilaiselta kävi kaasulieden kera; siinä jäi kotikeittiön tulitikkuleikit sähköhellan vieressä kevyesti kakkoseksi. (Kuva ravintola Elitestä on sivuilta ravintolakeskus.fi.)

Tähän mennessä ehdottomaksi töölöläissuosikikseni on noussut välimerellinen ravintola Coma Museokadulla. Hyvän ruoan lisäksi paikkaa ei ole hinnalla pilattu, vaan pasta- ja risottoruoat saa halutessaan reilusti alle 20€ ja niistä saa kyllä normaalivatsan hyvin täyteen (minun vatsani ei ole ihan pienimmästä päästä sekään; ihan vain vertailukohteeksi!). Coman pääruoat ovat hieman hintavampia, mutta voi sitä makuekstaasia, jonka koin tilattuani heidän viiriäisannoksensa! Ainakin senkertainen kastike oli virkistävää vaihtelua ketjuravintoloiden pussisoosseille, jotka maistuvat samalta riippumatta siitä oletko Naantalissa vai napapiirillä. Tämän lisäksi myös asiakaspalvelu Comassa on aina ollut hyvää ja haluankin tähän kirjata erityiskiitoksen siellä useampaan kertaan minulle tarjoilleelle nuorelle naistarjoilijalle, jonka palvelun jälkeen lähden aina ravintolasta suupielet korvissa! (Kuva on ravintola Coman kuvagalleriasta.)

Bon appétit! – seuraavaksi suuntaan Ranskanmaalle maistelemaan lisää herkkuja!