Päivän kuva: Woodinville, WA

Saavillinen hunajaa, totta tosiaan! :D

Muistoja verestelemässä

Pitkä ja hartaasti odotettu loma on vihdoin alkanut. Luulin, että suurten muutosten koitettua pari vuotta sitten olisi elämän ollut aika asettua hiljalleen uomiinsa. Elämä kuitenkin pääsi taas yllättämään ja olen saanut taas huomata, että asiat menevät niin kuin ovat mennäkseen; itse niihin voi hyvistä pyrkimyksistä huolimatta välillä vaikuttaa yllättävän vähän. Nyt siis odotellaan, katsellaan ja mietitään, että mitenköhän sitä olisi parasta suhtautua työelämän ja yksityiselämän ylimääräisiin haasteisiin. Olisi ollut kiva vaihteeksi elellä leppoisissa tunnelmissa eteenpäin, mutta eiköhän sitä näilläkin eväin pärjätä!

Loma lähti onneksi hyvin käyntiin, sillä pääsin verestelemään jo seitsemän (!) vuoden takaisia Etelä-Ranskan muistoja vanhalla vaihtoporukalla. Belgialaiset asuntolakaverini järjestivät omalle porukalleen rendez-vous'n entiseen kotikaupunkiimme. Siellä sitten yhteistuumin kiertelimme Aix-en-Provencen katuja ja kuppiloita menneitä iloisesti muistellen ja nykyisiä kuulumisia kertoillen ja toistemme uusiin kumppaneihin tutustuen.

Ihan pelkäksi ruoasta ja juomasta nauttimiseksi ei matka onneksi jäänyt. Vaikka aikaa oli vain pari päivää, ehdimme silti myös tehdä yllättävän paljon retkiäkin ja tutkailla minullekin ennestään tuntemattomia paikkoja!

Päiväkävelyllä Mt. Sainte-Victoiren alarinteillä.

Château de Vauvenargues Vauvenargues'in pikkukylässä,
jonne retkemme päättyi. Linnassa on Picassokin aikoinaan elellyt
ja sen pihamaalta hänet löytää edeleenkin.

Marseillen vanhan sataman näkymiä, taustalla kaupugin tuntomerkki  -
Marseille'ta vartioiva Notre-Dame de la Garde

Vanhan sataman (Vieux-Port)  kalatarjonnassa riittää ihmettelemistä.
Satamasta pääsi kympillä myös pienelle meriajelulle.

Näkymiä Marseilleen. Kaupungin rantaviivoilta löytyy paljon ravintoloita,
pieniä satamapoukamia ja uimarantoja, jos vain uskaltautuu lähtemään vanhaa satamaa kauemmas.

Marseillen edustalta löytyy myös Château d'If -niminen entinen vankilasaari.
Sinne sijoittuu myös osa Alexandre Dumas'n Monte-Criston kreivin tapahtumista.

Meillä on H:n kanssa vielä tämän reissun jälkeen isompi ja pidempi matka edessä. Vaikka uusiakin paikkoja on tietysti aina upeaa nähdä ja tutkia, on pakko myöntää, että välillä on kiva mennä tuttuihinkin paikkoihin. Aixiin saapuessa, ja matkalla kavereita ja sukulaisia pitkästä aikaa nähdessä oli tunne kuin olisi tullut kotiin. Oli ihanaa, ettei jokaisessa kadun kulmassa tarvinnut kaivaa karttaa esiin tai pälyillä etsivästi ympärilleen ja että pystyi puhumaan tuttujen ja tuntemattomen paikallisten kanssa paikallisella kielellä.Vastaavina hetkinä sitä melkein uskaltaa pitää itseään maailmankansalaisena.

Kotoisan tunteen lisäksi Provencessa on hienoa tietysti maisemat ja ilmapiiri, mutta ehdottomasti myös rosé-viini! Vastaavia kevyitä, kirpsakoita, kuivia ja hailakanvärisiä roséita kun vielä saataisiin joku päivä Alkoonkin nykyisten mansikkamehujen tilalle!

Lomaa odotellessa... Astoria, OR

Matkalla suureen maailmaan suomalaissiirtolaisten jalanjäljissä...


View Larger Map

Wikipedia:

"Astoria attracted a host of immigrants beginning in the late-19th century: Scandinavian settlers, primarily Finns, and Chinese soon became significant parts of the population. The Finns mostly lived in Uniontown, near the present-day end of the Astoria-Megler Bridge, and took fishing jobs; the Chinese tended to do cannery work, and usually lived either downtown or in bunkhouses near the canneries."

"Notable people: Maila Nurmi, aka 1950s TV horror hostess Vampira and co-star of Ed Wood's Plan 9 From Outer Space attended Astoria High School in the late 1930s."

Ja lisää kiehtovaa historiaa Wikipediasta...

The Finnish Socialists of Astoria

The migration of Finns to North America began in the early 1860s, when representatives of Michigan mining interests began to actively recruit hardy Finnish workers as a labor source. This purely economic migration was joined by others who chose to escape the political hegemony of Tsarist Russia, of which Finland was only a semi-autonomous part. By the coming of World War I, over 300,000 Finns had left their native land for jobs or freedom.

[...]

Astoria, Oregon, a fishing community of about 10,000 souls on the American frontier, happened to be a magnet for the Finnish immigration. Located at the mouth of the Columbia River on the far northwest tip of the state, Astoria was cut off from population centers by the mountains of the Coast Range to the East and the waters of the river to the North, and sat perched upon the hills looking toward the Pacific Ocean in the West. It was a hamlet which developed in isolation, a community where newly arriving Finns could readily find others who spoke their language.

While some worked in the area's not insubstantial timber industry, most of the Finns in Astoria caught steelhead and salmon on the Columbia, working independently as small proprietors on their own boats. The needs of the Finnish fishermen were for cooperation, coordination, and collective social activity and they were generally not pitted against ruthless capitalist enterprise as were their countrymen engaged in mining and timber work in the Upper Midwest. Consequently, the political views of Astoria's Finnish Socialists tended to be moderate and electoral rather than built around the notions of class struggle and revolution. Some of the more radical Finns sometimes disparaged the Astorians for their "fish-captain's" world-view.