Talvi!

Vaikka koko keskusta eilen kaaosta olikin ja lumikinosten yli kiipeily tietä ylittäessä välillä muistuttikin vuorikiipeilyä, on tämä yllättäen alkanut supertalvi ikäiselleni lapsenvaunuttomalle, normaalijalkaiselle talvenystävälle unelmien täyttymys!

Jääpuu töölöläisellä pihalla

Eilen kävelin töistä kotiin Linnunlaulun kautta Töölönlahden rantaa pitkin ja kaikki näytti kerrassaan mystisen salaperäiseltä. Mieleeni tuli lapsuuden Neiti Etsivät ja olisi itsekin tehnyt mieli lähteä tutkailemaan pimeyden läpi loistavia kauniita Linnunlaulun puutaloja ja katsoa, mikä seikkailu sieltä löytyy. "Paula Drew'n kuparinpunaiset hiukset olivat jo aikoja sitten olleet päiväkausia jatkuneen lumisateen läpeensä kastelemat. Sumuisen pimeänä talvi-iltana hän olisi mieluiten ollut kotona poikaystävänsä Nedin  kanssa nauttimassa kuumaa munatotia takkatulen ääressä. Nyt hän kuitenkin tarpoi polviaan myöten loppumattomassa lumihangessa, sillä hänen parhaat ystävänsä poikatyttö George ja tämän vaalea ja hieman pyöreä serkkunsa Bess oli pelastettava idyllisen talvimaiseman läpi kajastavasta puutalosta, jossa heitä pidettiin julmien kidnappaajien kynsissä. Voi, kunpa hänen ihana isänsä, asianajaja Carson Drew, vain olisi ollut mukana auttamassa tytärtään!"

Niin, tällaisia kotimatkamietteitä siis eilen. Tänään pääsin puolestani ihastelemaan Töölön talvea kirjastoreissulla. Kotiin palatessa lähdin suunnistamaan normaalisti kirjaston sivua kulkevaa polkua pitkin, mutta yllätyksekseni jouduinkin kiipeilemään puiden ja pusikoiden yli päätyäkseni keskelle aavaa lumikenttää. Kylläpä oli kaunista olla keskellä lähes koskematonta hankea. Kyllä niitäkin onneksi aina välillä myös keskustasta löytyy!