Mielenrauhaa

Mielenrauhaa, sitä ainakin minä kaipaan yllättävän usein. Syksy on ollut yhtä hullunmyllyä, niin yksityiselämässä kuin työnkin puolella. Vaikka olenkin juuri nyt onnellinen ja tyytyväinen elämääni sen vaillinaisuuksista huolimatta, tuntuu välillä ettei pää aina jaksaisi käsitellä kaikkia sinne päätyneitä ajatuksia. Niiden sekavaa tanssia seuratessa menee välillä pää pyörälle ja unet jättävät pituudestaan huolimatta täyttämättä perimmäisen tehtävänsä: levon ja jaksamisen mahdollistamisen.

Tästä huolimatta olen sangen tyytyväisenä porskutellut eteenpäin koko syksyn ja tämän alkaneen vuoden. Tähän kaikkeen on mukavan tauon tuonut myös uusi, puoliskoni kanssa yhteinen harrastuksemme: sunnuntaimeditaatio. Loppusyksystä lähtien olemme käyneet vapaaehtoisperiaatteella pyörivässä  meditaatioryhmässä, jota vetää Suomessa reilun vuoden asunut intialaismies.

Kerran viikossa meitä kokoontuu vaihteleva porukka istumaan puolisen tuntia lattialla risti-istunnassa. Tarkoitus on pyrkiä keskittymään hengitykseen ja antaa mielen rauhoittua turhilta ajatuksilta, mutta ei se kyllä totta puhuen aina onnistu. Siitä huolimatta olen huomannut, että sunnuntai-iltaisin minulla on kummallisen rauhallinen ja energinen olo, vaikka itse meditaatio ei olisi niin loistavasti mennytkään. Ja jostain kumman syystä useimpina iltoina session jälkeen minuun iskee kumma vimma siivota, joten jos ei hetkeksi pysähtymisestä muuta hyötyä ole, niin ainakin pysyy koti siistimpänä!

Ja erittäin suuri aasinsilta tästä positiiviseen ajatteluun; laitettakoon tähän loppuun vielä laulu edesmenneeltä Aki Sirkesalolta, joka myös on tehnyt albumin nimeltään Mielenrauhaa. Vaikka hänen laulutaidoistaan voikin olla montaa mieltä, oli hän aina  mielestäni virkistävä poikkeus niin usein esiintyvään suomalaiseen vakavamielisyyteen ja hänen vilpitön pyrkimyksensä saada hyvää aikaiseksi ja tuottaa hyvää mieltä oli minusta ihailtavaa. Siksipä minusta oli surullisen ironista, että Sirkesalon kuoleman jälkeen ei hänen kappaleitaan voinut muutamaan vuoteen käytännössä kuulla radioasemilla (ainakaan minun kokemukseni mukaan), sillä hyvän mielen sijaan hänen teoksensa edustivatkin koko kansan menetystä. Viime aikoina olen kuitenkin taas muutaman kerran onnistunut bongaamaan Sirkesalon biisejä radiosta, joten ehkäpä hänen musiikkinsa pääsee taas jatkossa toteuttamaan miehen alkuperäistä suunnitelmaa.